Pää kolmantena jalkana.

Siis apua mikä päivä tänään on ollu, en muista millon viimeks ois ollu näin paljo tekemistä et tuntuu päivän loppuvan kesken! Tässä pari näytettä harvinaisesta päivästäni:


Aamulla herätessäni ensimmäisenä tuli mieleen miten outoa unta näin. Meidän tuleva vaavammehan ei ole monista ultraäänitutkimuksista ja monista maanitteluista huolimatta suostunut haaruksiaan meille näyttämään, vaan aina se jököttää sielä polvet hassusti  kippurassa. Noo, minähän oon sitten paljon pähkäilly tuleeko maailmaan mini-Kata vai mini versio ukkokullasta, nimittäin todella vahva mielikuva mulle on lapsen liikeistä ja käyttäytymisestä muodostunut. 
Noh, tässä erittäin omituisessa unessa aloin synnyttämään. Lähdin perus piipaa-autolla sairaalaan muistaakseni lapsuudenkodista joka sijaitsee Pihtiputaalla (tiedä sit miksi juuri sieltä). En tuntenut kipua vaan fiilis oli erittäin odottava ja jännittynyt. Sitten unessa on musta-aukko ja seuraavaksi pidän rinnan päällä aivan ylisuloista vauvaamme, tunne on mahtava ja vieläkin muistan osittain miltä vauva unessa näytti. Kysyn siinä sitten mieheltä malttamattomana et "Sano nyt kumpi se on!!" Tää pojottaa hölmistyneenä kuin Ö aapisen nurkassa; "En mää tiedä, ei lääkäritkään tiedä kumpi se on." Minä sitten hysteerisenä alan huutamaan; "EI ARVIA, MEIDÄN LAPSESTA EI TULE ARVIA!!!" Tähän hysteeriseen huutoon sitten heräänkin ja päättelen että viimene tunnepurkaus saattaa johtua siitä että aikaisemmin luulin Arvi-nimen kelpaavan niin pojalle kuin tytöllekkin. Saa sit nähdä kumpi sieltä putkahtaa mut Arviksi häntä emme risti.

Seuraavaksi olikin sitten vuorossa ihanan nautinnollinen verikoe 12 tunnin paaston jälkeen (koska neuvolatäti sanoi niin).  Voitte vaan kuvitella mun naamavärkin kun lähen aamu-unisena ILMAN aamupalaa näytteenottokeskukseen piikitettäväksi ja pirtsakka hoitajatäti sanoo naama leveässä hymyssä; "Ei sun ois tarvinnu paastota!"
Jaahas....
Minä sitten uhmaakkaana tyttönä menin viivana mäkkäriin ja otin niinkin terveellisen aamupalan kuin mansikkapirtelö. Kyllä olo helpotti. <3 Nyt sitten odotellaan tuloksia ja toivotaan etten kärsi raskaushepatoosista (joo, se kuulostaa vähän hassulta.. hepatoooosi..)

Harrastin tänään myös vähän shoppailua vauvanvaatteiden muodossa, ah että! 
Lähdin mammakaverin tykö katsomaan käytettyjä vaatteita, ajatellen että ehkä otan pari 50 senttistä bodyä kun niitä tulee tarviimaan. Mut ne olikin niin tyylikkäitä ja hyväkuntoisia että nyt on vauvanvaatevarasto täynnä, ehkä vähän pursuaa jo ylikin mutku ne pikkuvaatteet on niin <3. 

Nyt oon viimein päässy hengähtään sohvanhakureissun (miehet sai rehkiä), siivouksen ja tiskauksen jälkeen nauttimaan jääkylmän sidukkani (ja ennenkuin himotuomitsijat kerkeää soittaa sosiaalitoimeen; se on alkotonta sidukkaa). Ja pian pitäisi unenkin saapua, sillä aamulla ylös kello kuusi ja hirrrveeet tällingit päälle kun lähdemme Raaheen juhlimaan rakkaiden ystäviemme häitä! Saa nähdä miten nykyään pullataikinan näköiset jalkani jaksavat, mutta on se sen arvoista kun rakkauvesta on kyse!

Pus!